Huono ihminen ja sen huonot koirat.

Tänään mua on ottanu aivoon noi mun koirat niin paljon, että melkein jätin ne molemmat tonne tienposkeen koivuun kiinni ja nostin kytkintä.
No en oikeesti, mutta ajatuksissani tein sen kyllä. Ja ai että kun nautin siitä ajatuksesta juuri sillä hetkellä.
Enkö ookin kauhee ihminen? Ihan hirvee. Heti pois kaikki elukat tämmöseltä ja ikuinen eläintenpitokielto kun kehtaa kyllästyä omiin lemmikkieläimiinsä jotka on ite vapaasta tahdostaan ottanu.
Tähän vois joku Jeesuksesta seuraava tulla toteen sen hienon lauseen että "se eläin ei kuule valinnu sinua vaan sinä sen."
Vähän sama kun sukuaan ei voi valita. Mutta se ny on taas ihan oma tarinansa josta voin kirjottaa joku toinen kerta.



Oon ny eläny kaikenkaikkiaan yli 7vuotta Siirin kanssa



ja yli 5vuotta Rockyn kanssa.



Mutta yli kaks vuotta oon ollu täysin yksin noiden puudeleideni kanssa.
Muu maailma käy laivoilla ja yöpyy hotelleissa ja käy etelässä.
Minä olen kotona koska mulla on noi koirat.
Hirveessä vatsataudissa olen raahautunut viemään koiria pihalle ja toivonu samalla etten ite pasko housuun tai pyörry sinne.
Ihan sama kuinka kipeä olen tai kuinka väsynyt olen tai vaikka on ollu käsi paketissa ja selkä sökö niin minä olen ne yksin hoitanut. Juossu öitä pihalla kun jommallakummalla piskillä on ollu maha sekasin. Siivonnu jokaisen kusipaskayrjön lattioilta. Minä. Kaksneljäseittemänkolmekuusviis.
Lapsenkin saa sentään hoitoon joko tukiverkostolle tai päivähoitoon ja menee se joskus kouluunkin.
Noita ei saa mihkä. Tai minä en saa. Enkä saa myöskään hoitajaa kotiin.
Enkä mä ny mitää sädekehää kuitenka päänpäälle tartte. Enkä mitään palkintoo enkä mitään päänsilittelyitä.
Vähän vaan ymmärrystä sen suhteen että mä todella välillä puudun noihin kun ei vaan jaksais.
Ja tänään siis oli sellainen päivä.
Voin alottaa ihan alunaamenesta eli eilisillasta.
Puudelit kävi iltapissalla n.klo22.30.
Mentiin nukkuun.
Rocky tuli herättään mut klo 01.15. Ei sillä mitään asiaa ollu. Meni nukkuun kun sai mut hereille.
Pyörin tunnin verran.
Rocky tuli uudestaan herättään. Siiri ei päästäny sitä niitten petiin. Jouduin mennä konahtaan Siirille että päästää Rockynkin nukkumaan. Vastentahtosesti mulkoillen hän siirtyi sen verran että Rockykin mahtui petiin. Kiitos.



Nukahdin melkein heti kun pää osu tyynyyn.
Heräsin ihan virkeenä ja ajattelin kellon olevan aamulla 8 tms. Paskanmarjat kun se oli 04:30. Enkä saanu unta.
Sit mun päähän tuli semmonen ajatus, että siähän on punanen superkuu taivalla ja seuraava mahis nähdä se vuonna 2033. Kävin kytsiin ikkunoista enkä nähny mitään. Säädin kameraan hyviä asetuksia. Alko väsyttään ja jotenki tympiin koko kuvio ja meninkin takasin sänkyyn. En saanukaan unta.
Kuuden jälkeen lähettiin koirien kanssa ulos. Oli vahingonilonen olo kun pääsin herättään ne ja raahasin ulos kesken makeiden unien. Hahahhahahahah. Kumpikin kävi tarpeillaan ja tultiin takasin sisälle ja painuttiin nukkuun.
Sit käytiin viä pikapissalla vähän ennen kymmentä ennenkun lähin töihin.
Viiden jälkeen tulin kotiin.
Sen jälkeen Rocky pasko sisälle, Siiri silppus roskiksen, lenkillä ne räyhäs jollekin ikälopulle kultasellenoutajalle kun se ois isompikin uhka ja mua hävetti enkä ois yhtään jaksanu. Rocky kusi mun kenkään tienposkessa ja vetäs matot rullalle kun päästiin sisälle. Sai jonkun ihan urpohepulikohtauksen. Sit se oksensi. Kiitos taas. Kumpikin pyöri telkkarin edessä tai möykkäs jotain kun yritin kattoo telkkaria. Maidot kaatu kun pöytä lähti maton mukana lasin alta kun Rocky lähti kun rusakko makuulta. Mietin miten kiva ois kun vois pitää kynttilöitä tossa olkkarin pöydällä. Tai miten kiva ois lähtee kotoo ilman et joutuu joka ikkunan eteen tekeen jotain virityksiä ettei ne seiso ikkunassa räyhäämässä kaikelle koko päivää.
Sit kävi mielessä myös se, että onneks tämmösiä päiviä ei oo usein. Todellakaan.
Ja mun elämä olis niin tyhjää ilman noita apinoita.

Seuraavassa kuvassa mun koirat sanoo, että: "Ei mekään sua aina jakseta ja sää oot ärsyttävä ja meistä on hauskaa kun sää provosoidut pikku pukluistakin nanosekunnissa."



Onneks ollaan eletty niin monta vuotta toistemme kanssa että tunnetaan aika hyvin koko porukka toisemme :)
Noikin tietää -tai ainakin Siiri- että jos mulla on ihan paska päivä, niin yleensä se näkyy sit positiivisesti koirien ruokakupissa koska hyvä ruoka paikkaa kaiken. Tänäänkin ostin x-tran koiranruokatölkkejä pari, koska se on Siirin mielestä parasta mitä maailmassa on. Sit me syötiin kaikki hyvin (niin mä en syöny sitä koiranruokaa kun mulla oli ihan omat herkut) ja unohdettiin viime yö ja tää päivä. Ja nyt me ollaan taas kavereita <3