Lauantaipäivän pääntyhjennys.

Mulla on mielipiteitä asioista. Niitä on paljon enkä niitä säästele jos koen tarpeelliseksi sanoa niitä ääneen. Sitten on niitä hetkiä kun mulla ei ole kertakaikkiaan mitään asiaa. Viittaan nyt tähän vellovaan kohuun miten pienten ihmisten palkoista leikataan ja lisät lähtee ja mamuja tulee ovista ja ikkunoista. Mä en tiedä olenko mä tyhmä vai välinpitämätön vai jotain muuta kun mua lähinnä huvittaa suuresti miten ihmiset lietsoo toisiaan ja itseään somessa vihaamaan kaikkea. Paska hallitus ja raiskaripakolaisia ja loppu tulee kun kaikesta leikataan. Itketään ja väsätään viissataa päivitystä faceen miten epäreilua ja kamalaa kaikki on ja miten Sipilät ja kumppanit vois ottaa ne päät pois perseestään. Kun mä koen ettei ne asiat nyt niin mustavalkosia ole.


Minä (ja moni muu tässä maailmassa) on menny monia kertoja perse edellä puuhun. Mun elämästä vois tehdä kirjan. Sen nimeks tulis "Älä tee näin." On ollu ajanjaksoja kun mikään ei menny putkeen. Koulut jääny kesken ja ihmissuhteet menny päin honkia yms. Mutta se on mun elämä ja sen eletyn elämän vuoksi mä olen nyt mitä olen. Tyytyväinen elämääni vaikkei se mitään hohdokasta glamouria olekaan. Mulla on terve lapsi, katto pään päällä, vakiduuni, auto, koiria, laaja ystäväpiiri, perhe, terveys ja mitä näitä nyt on mistä ei osaa välttämättä joka hetki olla kiitollinen. Mutta niin helvetisti huonomminkin vois mennä. Kyllä mä välillä jossain väsymyksen tiloissa mietin et miks hitossa mä raahaudun mun työpaikalle tekeen arvokasta työtä surkeella palkalla kun kotona sais kattoon räkimällä melkein saman rahan. Veikkaisin et pää kestäis kuukauden sitä räkimistä ja lorvimista ja sit alkais hajottaan. Oon todella hyvä tossa lorvimisessa. Se on mun mielestä ihan parasta, mut tuskin olis jos elämässä ei olis mitään muuta.


En todellakaan ole mikään neiti positiivinen, mutta en silti koe olevani mikään raivostuttava valittaja jolla ei koskaan olis mikään hyvin. Jokainen ihminen väsyy elämäänsä välillä ja antais vasemman jalkansa että sais elää ilman rahahuolia ja olla vaikka viikon verran itse Madonna. Mutta kyllä kuulkaa sillä Madonnallakin niitä ongelmia piisaa ja mä pidän mieluummin omat minimaaliset ongelmani kun vaihtaisin niitä jonkun muun ongelmiin. Ja vaikka elämä olis yhtä ruusuilla tanssimista niin kyllä sekin rupeis tökkimään. En ymmärrä siis myöskään niitä ihmisiä joilla on kaikki aina niin hyvin ja täydellistä ja ihanaa ja yhtä sydäntä. Kyllä täytyy olla jossain jotain vikaa jos ei ikinä vituta. On normaalia olla ihminen. On normaalia olla väsynyt ja kypsä ja on normaalia olla iloinen ja onnellinen. Mun mielestä laaja tunneskaala on merkki siitä et sitä normaalimpi ihminen on. Miten nyt kukin haluaa sanan "normaali" määritellä, mutta mulle on normaalia olla inhimillinen ihminen joka tekee myös niitä virheitä. Fiksummat ottaa niistä oikeen opikseenkin. Sitä taitoa harjoittelen itsekin.
Välillä on hyvä pysähtyä ja katsoa ympärilleen tajutakseen mitä kaikkea ympärillä oikeastaan onkaan. Muutakin kun mamuja ja politiikkaa.