Mun sisäinen taiteilija on kyllä jotenkin kieroutunu sekin. Emminätajua.

Oon piirtäny elämässäni tosi paljon. Jonkun verran myös maalannu. Muitten mielestä ne on wau ja upeita ja hienoja ja musta itestä ne on aivan hanurista. Koska mulla on niin selkeä visio AINA siitä miltä se valmis piirustus/maalaus/valokuva näyttää ja sit kun se ei näytäkään siltä niin mä oon valmis katkoon kynät ja polttaan siveltimet ja hukuttaan kameran. Ja toteen ettenenääikinäkoskaan tee mitään. Semmonen lapsellinen "määenosaa"-kohtaus.
Tiedän että osaan. Tiedän, että osa mun tekeleistäni on oikeesti ihan hienoja. Muttakun ne ei ole sellasia millaisia mä haluaisin niiden olevan. Ja se turhauttaa mua. Ja sit mua ärsyttää kun ihmiset sanoo et on se hieno. Ja mä sanon et ei oo sellanen kun haluaisin. Joo mut se on hieno. No niin kai mutta. Sit se menee semmoseks typeräks kinaamiseks missä tuntee ittensä ihan vatipääks.

Yläasteella piirtelin koko ajan Mel Gibsoneita ja Brad Pittejä ja muita jotka oli kuuminta hottia ysärillä. Ja tietty Elviksen kuvia joka on kuuminta hottia aina, koska sattuu olemaan itse Elvis.

Tässä muutama tuotos mitkä oon tehny seiskaluokalla. Ja voin kertoa et Mel Gibsonin kohdalla ruttasin niin paljon paperia mittasuhteita harjotellessani, että tuhosin varmaan yksin yhden pienen metsäalueen. Elvis pääty paperille ihan vahingossa samalla kun puhuin puhelimessa. Siihen en käyttäny yhtään aikaa enkä hermoja. Että mitä tästä opimme. Emme mitään.



Sit mä rupesin maalaan kun päätin etten osaa piirtää. Niiltä ajoilta ei ole tallessa kun yks kouluaikanen maalaus pintakäsittelyvuosilta hämeenlinnasta. Sekin on mun mielestä vaan nippu virheitä. Jos sen olis joku muu tehny niin se olis musta hieno. Muttakun mä näin sen lopputuloksen sieluni silmin taas aivan erilaisena.



Sitten olikin monta vuotta pensselit ja kynät naulassa. Siis oikeesti lähemmäs 15 vuotta. Ajanjakso jollon kaikki entinen jäi. Hevoset ja piirtely, maalaaminen....

2014 kaivelin taas kaapeistani kynät esille ja aloin piirtää. Koko ajan oli mallikuva ruudulla. Paitsi kun koiraani Siiriä piirsin. Sen mä oon piirtäny osittain silmät kiinni. Siis ihan oikeesti. Pidin silmiä tiukasti kiinni et se mielikuva yhdestä tietystä hetkestä piirty verkkokalvoille, sit avasin silmät ja piirsin. Suljin silmät, avasin silmät, piirsin, suljin silmät..... Oli varmaan niin typerän näköstä touhua. Onneks kukaan ei ollu näkemässä. Mut sit kun miettii joitain muusikoitakin kun ne vetää jotain sooloo ni kyllä niilläkin naama vääntyy aivan kummallisiin asentoihin. Nyt tuli mieleen kummelin musacorner ja siitä pari tyyppiä. Hahaha. Takasin asiaan. Tässä nyt muutama piirustus niiltä ajoilta kun löysin ystäväni lyijykynän uudelleen:



Sit mä taas päätin etten osaa piirtää ja hankin kameran. Siihenkin hommaan kypsyin taas tänään ja siitä syntyi idea tähän tekstiin. Manasin auton kyydissä kamera kädessä kun ei ole mitään kuvattavaa. Pimeetä ja ankeeta ja mitään elikoitakaan näy missään. Kilometrit kulu ja mua ei enää kiinnostanu koko juttu. Sitten näkökenttään ilmesty hirvi. Hienossa maisemassa ja kaikkee. Toinen huutaa vieressä et otakuvaotakuva. Ja mä olin ihan että plääh. Enkä ota ku hämärää ja kaikkee. Moro mikä pessimisti. Kaivoin sit kameran ja otin pari kuvaa ja heti näin et ne on ihan paskoja. MUN MIELESTÄ koska MINÄ näin taas sen valmiin kuvan jo sieluni silmin miltä sen PITÄIS näyttää. Ja kun ei näyttäny ni hermo meni. Liitän sen kuvan tähän eikä se todellakaan ole mikään laatuotos, automaattiasetuksilla otettu. Enkä ruvennu siinä sitä säätään kun aattelin et se hirvi häipyy ennenkun saan yhtään kuvaa. Ja jotenkin ärsytti jo valmiiks kun tiedän et sen kerran kun on tommonen mahdollisuus, niin siitä ei kuitenkaan tuu sellasta kun haluan. Helppoo olla minä, uskotteko??



Että mä en todellakaan tiedä mitä mä rupeisin harrastaan et en olis niin perkeleen kriittinen. Mut mun mielestä mun tekemässä ruuassakin on aina joku vika vaikka se olis muiden mielestä hyvää.
En mä koe olevani semmonen ärsyttävä vaatimaton "nooooooooooo ei tässä ny mitäääääää"-tyyppi vaan mä oon semmonen "hermotmeneejarevinkohtapäitäirtikuntääeimennyniikuhalusin"-tyyppi. Eli lapsellinen sekopää.

Tästä päästään siihen et hatunnosto teille jotka olette mua jaksaneet vuosikausia. En ehkä ite ois jaksanu, mut en oo päässy itteeni karkuunkaan. Yrittäny oon.