Oon 32v ja aika onnekas, koska kolme mun isovanhempaa on vielä hengissä ja hyvässä hapessa. Hieman muisti brakaa, vähän kuulossa vikaa, mutta kaikki elää itsenäisesti ja omillaan ilman vanhainkoteja tai laitoksia. Ja kaikki kolme on yli 8kymppisiä ihmisiä. Respect.
Mun toinen nimi on mun isomummulta. Pauliina.
Mulla on ilo ja onni ja kunnia sanoa, että mulla on edelleen kaksi mummulaa.
Voisin olla miljoona kertaa parempi lapsenlapsi omasta mielestäni, mutta silti tiedän, että aina olen tervetullut kumpaankin ja aina olen paras omana itsenäni <3
Mulla on kokemus maatila-mummulasta kaikkine hommineen ja eläimineen, serkkujen kanssa vietettiin siellä aikaa eikä kukaan kysellyt että onkohan nyt ihan okei että kakarat on mummulassa keskenään ja valvomatta? Nykyäänhän se on suurinpiirtein heitteillejättö. Otettiin kisaa kuka uskaltaa mennä sen hurjimman sonnin luokse ja antamaan kätensä sille nuoltavaksi. Ollaan oltu perunapellolla ja heinätöissä ja joku nimeltämainitsematon tyhmä saattoi kusta sähköpaimeneen yllytettynä :D
Mutta mulla on hyviä muistoja. En muista yhtään turvatonta hetkeä tai yhtäkään hetkeä että olis ollut äitiä ikävä.
Mulla on myös toinen mummula jossa olin ensimmäinen lapsenlapsi ja etuoikeutettuna sain kokea erilaisia juttuja.. Edelleen olen papan prinsessa ja papan Pauliina <3 Ensimmäisen oikeudella :P
Mummulat kuuluu isona osana mun lapsuuteen. Ne on ollut jokaviikkoisia juttuja, siellä on käyty, serkkuja nähty, jatkuvasti oltu tekemisissä.
Toiseen mummulaan kuuluu olennaisesti rievä ja huonelämpönen voi. Toiseen kuuluu olennaisesti mannapuuro ja voisilmä. Voi. Syökää voita ihmiset, se kuuluu kaikkiin hyviin muistoihin ja se kuuluu ihmisen elämään.
Mummuloihin kuuluu että sulla on aina villasukkia, kaakaota, leipomista, yhteistä olemista. On ottanu aivoon suunnattomasti poimia viinimarjoja ja kerätä omenoita, mutta on ollut myös se mahdollisuus lypsää omaan mukiin maitoa suoraan lehmästä, nähdä mistä se liha tulee pöytään, on yövytty teltassa mummuloiden pihassa, on valvottu ja oltu valvomatta. Kuunneltu vintissä kun sade ropisee kattoon, oltu heinäladossa etsimässä kissanpentuja. Etsitty kanalasta munia ja ruokittu eläimiä. On käyty kellarissa kiljuen koska siellä on ollut ällöttäviä etanoita, on syöty mummun tekemiä ruokia ja silitelty mummun koiraa. On käyty pilkillä ja verkoilla, moottorikelkalla ja kävellen, on kylvetty valtavassa muovipadassa mummulan pihassa ja silitelty pieniä karitsoita. Juotettu vasikoita ja käyty jäätelöllä. Miljoonia muistoja jotka säilyy aina sydämessä.
Mulle on sanottu, että olen kun mun edesmennyt vaari. Itsepäinen jästipää ja muulien muuli :D Mutta silti olen aina ollut papan prinsessa. Vaarilta sai aina papukaijakarkkeja ja papalta sisuja.
Myös mun lapsella on maailman parhaat mummulat. Mun lapsi oli ensimmäinen lapsenlapsi kumpaankin mummulaan. Ja mä en osaa edes kuvitella elämää ilman mun lapsen mummuloita. Eli mun omia maailman parhaita vanhempia, isovanhempia ja mun lapsen isän maailman parhaita vanhempia.
Mun ehkä pitäis olla pahoillani kaikkien niiden puolesta jotka ei tätä saa kokea, ja ehkä osittain olenkin, mutta ennenkaikkea olen äärettömän kiitollinen ja ylpeä siitä, että mulla ja mun lapsella on tämä kaikki ollut ja tulee olemaan. Ei siinä vaan ole mitään anteeksipyydettävää kun vaan osaa olla kiitollinen.
Maailman parhaat mummulat <3
Pitäkää ihmiset niistä kiinni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti